Pyereeh juovlah já luholâš uđđâ ihe!
perjantai 25. joulukuuta 2015
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Joulumyynnit: Söpö sukkaponi/MYYTY
Maksu vain tilisiirrolla. Myydään täytteineen.
Tehdessäsi
tarjouksen sitoudut maksamaan hevosen viikon kuluessa. Sinun on oltava
valmis antamaan sekä sähköpostiosoitteesi että hevosen toimitusosoite ja
puhelinnumerosi.
Joulumyynnit: Muodossa kulkeva poni/MYYTY
Kolmipalainen karvakankaasta ommeltu, harja Novitan Rosea. Väritys voi kulua käytössä.
Maksu vain tilisiirrolla. Myydään ilman täytteitä.
Tehdessäsi
tarjouksen sitoudut maksamaan hevosen viikon kuluessa. Sinun on oltava
valmis antamaan sekä sähköpostiosoitteesi että hevosen toimitusosoite ja
puhelinnumerosi.
Joulumyynnit: Komea suomenhevonen/MYYTY
Kolmipalainen sambkankaasta ommeltu, kaksirivinen harja Novitan Rosea. Väritys voi kulua käytössä.
Maksu vain tilisiirrolla. Myydään ilman täytteitä.
Tehdessäsi
tarjouksen sitoudut maksamaan hevosen viikon kuluessa. Sinun on oltava
valmis antamaan sekä sähköpostiosoitteesi että hevosen toimitusosoite ja
puhelinnumerosi.
Joulumyynnit: Papumuskuvioinen siro hevonen/MYYTY
Kolmipalainen fleecekankaasta ommeltu, harja Novitan Rumbaa. Väritys voi kulua käytössä.
Maksu vain tilisiirrolla. Myydään täytteineen.
Tehdessäsi
tarjouksen sitoudut maksamaan hevosen viikon kuluessa. Sinun on oltava
valmis antamaan sekä sähköpostiosoitteesi että hevosen toimitusosoite ja
puhelinnumerosi.
Joulumyynnit: Kirjava jytky
Kolmipalainen fleecekankaasta ommeltu, harja Novitan Tango Fania. Toinen silmä hera ja toinen sierain vaalea, toinen vaaleanpunainen. Väritys voi kulua käytössä.
Maksu vain tilisiirrolla. Myydään ilman täytteitä.
Tehdessäsi tarjouksen sitoudut maksamaan hevosen viikon kuluessa. Sinun on oltava valmis antamaan sekä sähköpostiosoitteesi että hevosen toimitusosoite ja puhelinnumerosi.
Huom! Hevonen on vaikea täyttää ja se on minunkin täytölläni vino.
Hinta: 60 € sisältäen postikulut.
lauantai 14. marraskuuta 2015
Uusi asukas: Draak
Ensimmäinen hevonen, jonka ulkonäöstä olen ylpeä.
Kilgarrah Kill-joy, tutummin Draak, on reipas mongolianponiori.
Aloitin sen teon miltei vuosi sitten. Tuijotin Marco Poloa ja ompelin tukikangashelvetin läpi jytkyä ponia. Marco Polo loppui ja samalla innostus tähän poniin. Rotuvalinta on kuitenkin sieltä, koska ihastuin noihin mongolian alkuperäiskansojen pörröisiin, sitkeisiin ja niin kovasti tänne Suomenkin Lappiin sopiviin poneihin. Sotaponeja. Mahtavaa.
Värityksensä, silmiä lukuunottamatta, se on kopioinut suoraan medialuokkatoverini omalta risteytysponilta. Herasilmät taas olen jo kauan halunnut toteuttaa, ja hellävaroen länttäsin ne tälle. Ja voi kun tulikin soma!
Täytin tuon kauan sitten tehdyn ponin vasta kuukausia myöhemmin, katsellessani Merliniä. Siinä on kovin karismaattinen lohikääryle nimeltään Kilgharrah, ja siltä nimen nappasinkin. Kill-joy tulee luonteesta. Ei naurata.
Samoin lempinimi lohikäärmeen kautta. Sen nariseva sointi sopii totiselle orille paremmin kuin hyvin.
Luonteeltaan tämä poni on aikamoinen pyörremyrsky. Se menee, viskoo päätään ja uhittelee mennessään. Se työskentelee parhaiten paukkupakkasissa, missä se kuulee ja aistii kaiken parhaiten. Sitä ei tarvitse loimitella, eikä se tykkää puunaamisesta ja paijaamisesta.
Mutta tarpomisesta se tykkää.
Et semmonen.
Täytin tuon kauan sitten tehdyn ponin vasta kuukausia myöhemmin, katsellessani Merliniä. Siinä on kovin karismaattinen lohikääryle nimeltään Kilgharrah, ja siltä nimen nappasinkin. Kill-joy tulee luonteesta. Ei naurata.
Samoin lempinimi lohikäärmeen kautta. Sen nariseva sointi sopii totiselle orille paremmin kuin hyvin.
Mutta tarpomisesta se tykkää.
Et semmonen.
torstai 12. marraskuuta 2015
Tilaushevoja
Näiden teossa kestikin ikuisuus, kun uus koulu vaati niin kamalasti. Nyt oon kuitenki saikuttanut pari viikkoa ja kaikki joulutilaukset alkaa olla valmiina, juhuu! Jotain hyvää tässä sairastelussakin (ja ei - nää taudit ei tartu keppihevosen välityksellä, vaikka sitäkin on väitetty!).
Kaikki tehty kuvan mukaan. Ja viimeisiä näillä kaavoilla tekemiäni. Taitaa olla vielä yksi vanhalla kaavalla tehty joulutilaus ja loput jo uusia.
Tämä oli newforestinponin ja puoliverisen risteytys. Ihastuin tuohon raitaturpaan ja noihin silmäpilkkuihin! Jos tekisin itelleni kimoa, tekisin ihan varmasti samantyyppisen nenukin.
Tämä taas newforest. Harmi kun merkki ei näy kunnolla!
Ja viimeinen oli arabi uudistetulla kaavalla. Tästäkin ollaan kyllä vielä jalostettu arabialaisen kaavaa, jos joskus saisin siitä oikeen mukavan Ja mukaan tosiaan nuo suitset.
Ihanaa, kun tuli jo lunta. Joka aamu saan kaivella autoani lumen alta, mikä tietty vähän harmittaa kun lähtö aina viivästyy, mutta voi miten se kaunistaa maisemaa. Tulis jo kunnon kinos, että pääsis mökille ja kelkkailemaan!
Kaikki tehty kuvan mukaan. Ja viimeisiä näillä kaavoilla tekemiäni. Taitaa olla vielä yksi vanhalla kaavalla tehty joulutilaus ja loput jo uusia.
Tämä taisi olla perheen edesmenneen shetlanninponin mukaan tehty. Tälle tuli mukaan erikoisblingatut turparemmittömät suitsetkin, mutten millään ehtinyt saamaan kuvaa. Damn you kaamos!
Ihanaa, kun tuli jo lunta. Joka aamu saan kaivella autoani lumen alta, mikä tietty vähän harmittaa kun lähtö aina viivästyy, mutta voi miten se kaunistaa maisemaa. Tulis jo kunnon kinos, että pääsis mökille ja kelkkailemaan!
maanantai 19. lokakuuta 2015
Kotoutuminen
Kuinka kauan on kauan yhdessä kodissa?
Itse asuin ensimmäiset 19 vuottani yhdessä pikkusiidassa Lapissa, ja sitten lähdin piipahtamaan Pohjois-Pohjanmaalle. Asuin siellä kolme vuotta, ennen kuin palasin taas Lappiin. En tiedä kauanko täällä viihdyn, luultavasti vain vaivaisen vuoden.
Vuosi on minulle lyhyt aika. Ei oikein ehdi asettua aloilleen, ei löytää uusia ystäviä tai vakiintunutta harrastusta. Olen täällä vain hetken verran, enkä edes kuvittele sisustavani tätä väliaikaisasuntoani, jossa majailen vuoden ajan. Tulin vain käymään ja opiskelemaan yhden kielen, sitten jatkan matkaa.
Vanhin keppihevoseni on ollut minulla vuodesta 2000. Se jäi entisen tallin, La Pleine Lunan, tiloihin, missä se nököttää edelleen. En ottanut sitä muuttaessani Pohjois-Pohjanmaalle mukaan, mutta saatan ottaa sen seuraavaan paikkaan.
Myös Pohjois-Pohjanmaan visiitti oli minulle väliaikaista. Menin sinne vain opiskelemaan itselleni ammatin, ja siihen kului kolmisen vuotta. Sekin oli aika lyhyt aika. Ehdin kuitenkin saada jo ystäviä, löytää lempipolun ja tutustua kangaskaupan myyjiin. Etenkin nyt kun tuo aika on takana, se tuntuu menneen hirmuisen nopeasti.
Sitten näen toukokuussa myymäni keppihevosen uudelleen myynnissä. "Tää heppa on ollu mulla jo niin pitkään että ehdin kyllästyä siihen."
Siitä on vain muutamia kuukausia. Hevonen ehti asua luonasi alle puoli vuotta. Puolivuotias menee minun elämässäni vilauksessa. Vastahan pakkasin joulun jälkeiset kamppeeni ja painuin takaisin rannikolle opiskelemaan. Aivan vasta tein vuokrasopimuksen tähän asuntoon - se oli muuten toukokuun ensimmäinen päivä. Olen ihan vasta muuttanut tähän.
Ja se hevonen vaihtoi kotia minun jälkeeni.
Toista oli siihen aikaan, kun minun keppihevosharrastukseni kukoisti. Ostin monia hevosia vuosina 2007-2010 ja uskallan sanoa, että jokainen asui minulla yli vuoden, suurinosa useamman. Nyt suurinosa silloin ostetuista hepoista on myyty tai lahjoitettu eteenpäin. Eihän muutamassa kuukaudessa edes ehtinyt tutustua uuteen heppaan.
Ja näitä tapauksia tulee usein vastaan, välillä viikottain. Mitä tulee keppihevosen pitoon, josta kirjoittelin aiemmin, minä mielummin näkisin hevosiani kaapeissa ja koristeina, kuin kiertopalkintoina. Joka kerta, kun näen tilauksena ostetun hevosen pian uudelleen myynnissä, mietin, että miksi se ei kelvannut tilaajalleen.
Mikä siinä oli niin kauheaa, ettei siitä voinut minulle sanoa. Miksi se piti niin pian laittaa eteenpäin.
Ja mitä minä tein siinä väärin.
Tässä uusi poni Outa ja vanhempi poni Gagara vielä silloin, kun puissa oli värit.
Itse asuin ensimmäiset 19 vuottani yhdessä pikkusiidassa Lapissa, ja sitten lähdin piipahtamaan Pohjois-Pohjanmaalle. Asuin siellä kolme vuotta, ennen kuin palasin taas Lappiin. En tiedä kauanko täällä viihdyn, luultavasti vain vaivaisen vuoden.
Vuosi on minulle lyhyt aika. Ei oikein ehdi asettua aloilleen, ei löytää uusia ystäviä tai vakiintunutta harrastusta. Olen täällä vain hetken verran, enkä edes kuvittele sisustavani tätä väliaikaisasuntoani, jossa majailen vuoden ajan. Tulin vain käymään ja opiskelemaan yhden kielen, sitten jatkan matkaa.
Vanhin keppihevoseni on ollut minulla vuodesta 2000. Se jäi entisen tallin, La Pleine Lunan, tiloihin, missä se nököttää edelleen. En ottanut sitä muuttaessani Pohjois-Pohjanmaalle mukaan, mutta saatan ottaa sen seuraavaan paikkaan.
Myös Pohjois-Pohjanmaan visiitti oli minulle väliaikaista. Menin sinne vain opiskelemaan itselleni ammatin, ja siihen kului kolmisen vuotta. Sekin oli aika lyhyt aika. Ehdin kuitenkin saada jo ystäviä, löytää lempipolun ja tutustua kangaskaupan myyjiin. Etenkin nyt kun tuo aika on takana, se tuntuu menneen hirmuisen nopeasti.
Sitten näen toukokuussa myymäni keppihevosen uudelleen myynnissä. "Tää heppa on ollu mulla jo niin pitkään että ehdin kyllästyä siihen."
Siitä on vain muutamia kuukausia. Hevonen ehti asua luonasi alle puoli vuotta. Puolivuotias menee minun elämässäni vilauksessa. Vastahan pakkasin joulun jälkeiset kamppeeni ja painuin takaisin rannikolle opiskelemaan. Aivan vasta tein vuokrasopimuksen tähän asuntoon - se oli muuten toukokuun ensimmäinen päivä. Olen ihan vasta muuttanut tähän.
Ja se hevonen vaihtoi kotia minun jälkeeni.
Toista oli siihen aikaan, kun minun keppihevosharrastukseni kukoisti. Ostin monia hevosia vuosina 2007-2010 ja uskallan sanoa, että jokainen asui minulla yli vuoden, suurinosa useamman. Nyt suurinosa silloin ostetuista hepoista on myyty tai lahjoitettu eteenpäin. Eihän muutamassa kuukaudessa edes ehtinyt tutustua uuteen heppaan.
Ja näitä tapauksia tulee usein vastaan, välillä viikottain. Mitä tulee keppihevosen pitoon, josta kirjoittelin aiemmin, minä mielummin näkisin hevosiani kaapeissa ja koristeina, kuin kiertopalkintoina. Joka kerta, kun näen tilauksena ostetun hevosen pian uudelleen myynnissä, mietin, että miksi se ei kelvannut tilaajalleen.
Mikä siinä oli niin kauheaa, ettei siitä voinut minulle sanoa. Miksi se piti niin pian laittaa eteenpäin.
Ja mitä minä tein siinä väärin.
Tässä uusi poni Outa ja vanhempi poni Gagara vielä silloin, kun puissa oli värit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)